Vaaleansininen on poissa. Kolme vuotta yritin tottua siihen, mutta ei onnistunut. Silmiä särki joka päivä kun katsoin keittiön seiniä pidempään kuin sekunnin. Nyt seinä on hiottu, tasoitettu ja maalattu. Kaikki entinen sekalainen seinälle päätynyt "koristus" on nostettu pois ja seinä on saanut huutaa tyhjyyttään joitakin päiviä ja odottaa.
Tyhjä tila (edes seinällä, lattialla ei ole koskaan) on hetken aikaa hienoa. Sellainen valheellinen "voi kun meillä on siistiä ja puhdasta" -illuusio. Uutta maalia jaksoi ihastella pari viikkoa, mutta sitten autio pinta alkoi jo ahdistaa ja näyttää ankealta.
Nyt on parempi. Tai mitä tässä suotta vähättelemään, se on ihan helvetin upea!
Julisteet Makuunista, kehykset kirpparilta. Tuohon kellon alle pitää vielä laittaa jotain niin sitten on hyvä.
Ihan hemmetin vaikeaa muuten ottaa kuvia tuollaisesta pinnasta josta heijastuu kaikki. Valot pois ja verhot kiinni ja kameran kanssa pitää olla sen verran sivussa ettei salamavalo loista taulusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti