Miks ei uni tuu?

Mikään ei ole kauniimpaa kuin nukkuva lapsi. Tai ainakin mitä harvinaisemmaksi se näky käy, niin sen ihanampaa se on silloin kun sellaisen sattuu bongaamaan jostain.

Reilut 8 kuukautta kestänyt unettomuus (Luna Aurora) vie veronsa. Ei ole jaksanut tehdä juuri muuta kuin odottaa seuraavaa nukkumaanmenoa.

Jotain mustavalkoista

Tämä postaus liittyy 4 viikon sisustuskuvahaasteeseen.

Ikean raitakangas taipuu vaikka mihin.

Sohvanpäällinen

Ikkunaverho

Vauvan peitto

Kalkkarogekko (helistimen niellyt. Se kolisee ravistaessa, siitä nimi)

Keittiöjakkara

No okei, jakkara ei ole kankaasta, mutta samaisen kankaan inspiroimana maalattu. 

Kangasta on vielä jäljellä ehkä metrin verran, eli jotain pientä siitä vielä joskus valmistuu.

Astia

Tämä postaus liittyy 4 viikon sisustuskuvahaasteeseen.




Ehdottomasti tyylikkäin astia joka tästä torpasta löytyy! (eihän se kerro mitään muun astiaston laadusta, jos hienointa ikinä on muovinen nokkamuki?)

Ei välttämättä tarvitse huomioida tuota maissunaksuklähmää mukin kyljessä. Meillä nähkääs myös tällaiset arvokkaat designesineet ovat käyttötavaraa, joita ei niin vaan napatakaan tiskiin jonkun niinkin irrelevantin asian kuin blogivalokuvan vuoksi.

Ja näin sitä käytetään:

Ilmeellä!

Tuli pyrstön alla

Pian täällä on pottailu taas ajankohtaista. Olen etsinyt kaupoista jo pitkään mustaa pottaa, mutta ei ole löytynyt. Käsittämätöntä! Siis ei yhtään mustaa pottaa ole tullut vastaan! Älytöntä... Eikä minun kullannuppuni nyt voi tietenkään ihan mihin tahansa paskakippoon sievää peppuaan asetella.

Onneksi kirpparilta löytyi eurolla sininen siisti potta joka pääsi heti spraymaalikäsittelyyn. Vielä lieskat kylkiin ja kyllä nyt kelpaa pikkuisen iskeä ahterinsa tähän. 

Ei jää kuivaksi oppiminen ainakaan välineistä kiinni.

Melkein identtiset

Pikkuakka sai joululahjaksi nuken. Kiva nukke onkin, sitä saa repiä tukasta, purra ja väännellä jalkoja, eikä se laita yhtään vastaan, toisin kuin muut leikkikaverit. Sillä vaan oli ihan kamalat vaatteet päällä. Pikkiriikin onneksi äitinsä on suorastaan nero ompelukoneen kanssa (hah!) joten ei ole homma eikä mikään ommella uusia siedettävämpiä vaatteita pienellä ystävälle.

Tämmönen mekko nukella oli alunperin...

...ja tällainen siitä uudesta tuli.

Nuken mekkoon meni hihat kahdesta vanhasta t-paidasta ja yksi sukanvarsi,

Kun sain nukelle vaatteet tehtyä, niin päätin taas kerran etten ompele enää ikinä. Mutta sitten alkoi tehdä mieli saada vauvalle samanlainen mekko kuin tolla nukella, niin olihan se taas pakko kaivaa se helvetinkone esille ja ommella (ja kiroilla) vähän lisää.

Pikkuinen uudessa mekossaan.

Mekko takaa.

 Herttaiset nukkeleikit menossa.