Asun perheeni kanssa isovanhempieni vanhassa talossa, jonka vaarini on rakentanut noin 60 vuotta sitten. Muutimme tänne reilut kolme vuotta sitten kun isovanhemmistani aika jätti ja talo jäi tyhjäksi. Vaikka tämä talo onkin vanha mummolani, tämä ei silti ole alkuperäiskuntoinen 50-luvun mööpeleillä sisustettu ihastuttava aikansa tuote, vaan tänne on aikojen saatossa kertynyt kaikkea "ei-ihan-hirveän-nättiä" roinaa, joista yritetään vähitellen päästä eroon. Niitä 50-lukulaisia esineitä ei juuri löydy, muuten laittaisin johonkin kotimuseota pitävien foorumille ilmoituksen "saa hakea" ja katsoisin kun perinnehipit harrastaa vapaapainia jonka voittajaa saa viedä palan kaapinovea tai kuperan ruuvin mukanaan. Jos siitä huvista jäisi jotain jäljelle, niin loput myisin ylihintaan mummolaromantiikkaa ihannoiville romunkerääjille.
Yksi esimerkki sietämättömän kamalasta tavarasta on vessan lavuraarin yläpuolella pönöttänyt valkoista muovia oleva peilikaappi. Sen lisäksi, että hökötys oli armottoman ruma, se oli myös kestämättömän epäkäytännöllinen. Peili vessassa on ihan käyttökelpoinen kapistus, mutta ko. kaapin hyllyt olivat niin pienet lokerot, ettei niihin saanut sullottua mitään huulirasvaa isompaa tavaraa. Kuvaa tästä ihanuudesta ei ole, mutta jokainen varmaan tietää millainen on muovinen peilikaappi. Moni niistä kaiketi pitääkin, koska niitä löytyy yllättävän monesta kodista. Yhtenä päivänä kyllästyin ja kiskaisin sen muovirotiskon alas seinältä ja päätin rakentaa uuden. (Idea lähti vähän käsistä ja rakentamisen sijasta maalasinkin esin vessan seinät mustalla, koska olin kyllästynyt ällöttävään vauvansiniseen jolla täällä on maalattu lähes kaikki seinäpinnat, mutta se on jo ihan toinen tarina).
Kun täällä tontilla on asuttu ties kuinka hiton kauan ja kovinkaan paljon ei ole heitetty pois, niin luovalle askartelijalle täältä löytyy vaikka mitä. Vaikka en olekaan mikään romuromantikko (huonosti maalattu ei muuten ole sama asia kuin "patinoituneen näköiseksi käsitelty" vaan ihan pelkästään huonosti maalattu) niin periaatteesta vastustan uuden ostamista, jos se ei ole jostain syystä aivan välttämätöntä. Valmiina käsissäni mulla oli pari palaa kaikkien rakastamaa kasarityylistä palapeiliä ja puolivalmis ajatus hyödyntää vanhaa ikkunankarmia. Lähdin siis kaivelemaan mitä kaikkea jännää vanhan ladon sisuksista löytyy. Puutavaraa siellä on käsittämättömän paljon ja siksi tähänkin projektiin piti hankkia uutena ainoastaan muutama ruuvi ja peilien kiinnitykseen tarkoitettua teippiä. Kaikki muu löytyi mummin ja vaarin varastoista tai omista askartelutarvikkeistani.
Vaihekuvia ei löydy, koska en rakennellessani uskonut koskaan esittelevani tätä luomusta kenellekään.
Kaapin ovi on siis vanha ikkunankarmi, johon naulasin taustaksi palan kovalevyä. Se on maalattu ihan jollain askartelumaalilla mitä sattui olemaan kotona valmiina. Siihen sitten peiliteipillä (käsittämätöntä! on olemassa tuote, jonka ainoa käyttötarkoitus on palapeilien kiinnittäminen seinään!) nuo peilit kiinni. Tuo kovalevy on ennen tätä toimittanut eduskuntavaaleissa Piraattipuolueen vaalijulisteiden taustalevyn virkaa. Saranat nyhdin irti jostakin luukusta jonka löysin irrallisena lojumasta. Kiinnitysmekanismi ei tässä näy, mutta kaapin sivussa on viehättävästi ruostunut haka jonka nyppäsin vanhan kanalan seinästä.
Oven sisäpuolen päällystin rautakapasta haetusta tapettimallikirjasta löytyneellä tapetilla. Kovalevy oli liian ohutta, että siihen voisi ruuvata mitään kiinni, joten kiinnitin siihen pienen listanpätkän johon sain ruuvattua siivouskomeron seinästä poistetut, siellä tarpeettomat koukut.
Kaapin runko on kasattu tontilta löytyneistä jämälaudoista, kaikki sopivasti eri paksuisia. Taustalevy on vaneria, jonka päällystin myöskin tapetin paloilla. Koko komeus on maalattu kivipinnoille tarkoitetulla maalilla, kun muuta valkoista ei kotona ollut ja piti saada heti valmista. Tuo on oikeastaan aika kiva maali, se tekee sellaisen kalkitun näköisen pinnan.
Kaapin pohjaan ruuvasin vielä koukut joihin saa ripustettua hampaiden pesussa käytettävät mukit.
Käytössä kaappi on osoittautunut rumaa edeltäjäänsä mahdottoman paljon käytännöllisemmäksi ja istuu tyylillisesti mustaan vessaamme täydellisemmin kuin yhdenkään valmistajan tarjoamat ratkaisut.
